Takaisin ylös

Professori Matti Tolvanen 60 vuotta

Liikenneoikeusyhdistys ry on onnitellut professori, OTT Matti Tolvasta, joka täytti 60 vuotta 7.1.2016. Merkkipäiväänsä Matti juhli perhepiirissä ja ystävien kera. Matin tieteenharjoittajaystävät luovuttivat Matille omistetun juhlakirjan 11.1.2015 Ilomantsin Parppeinpirtillä pidetyssä juhlaseminaarissa. Kirjan kirjoitukset ovat luettavissa Edilexissä (www.edilex.fi).

Matti aloitti lakimiesuransa kotikulmillaan Tuupovaaran vt nimismiehenä vuonna 1978 ja eteni auskultoinnin ja verovirkamiesuran jälkeen Joensuun kaupunginviskaaliksi ja pääsyyttäjäksi, kunnes hänet vuonna 2003 nimitettiin silloisen Joensuun, nyk. Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professoriksi. Yliopistotyön ohella Matti on kouluttanut tuomareita, syyttäjiä, asianajajia, poliiseja ja sovittelijoita. Hänen ohjauksessaan on valmistunut monia graduja ja väitöskirjoja, onpa aloitettu pari liikennerikosoikeuden alaankin kuuluvaa väitöskirjatyötä. Matilla on lisäksi lukuisa määrä pysyviä ja tilapäisiä luottamustehtäviä. Vapaa-aikaan kuuluu perheen ohella kuntoliikunta ja metsänhoito.

Matin tieteelliset ansiot ovat merkittävät. Hän suoritti oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1995 ja oikeustieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1999. Silloin julkaistu Teliikennerikokset ja kriminaalipolitiikka oli ensimmäinen tieliikennerikoksiin keskittynyt väitöskirja, vaikka liikennerikoksia oli toki sivuttu mm. Raimo Lahden ja Ari-Matti Nuutilan väitöskirjoissa. Samana vuonna ilmestyi vielä suppeampi Tieliikennerikokset ja kolme vuotta myöhemmin Maastossa ja vesillä liikkumisen säännöt. Matin käsialaa oli myös liikennerikosten osuus Jussi Tapanin ym. kanssa julkaistussa Keskeiset rikokset teoksessa. Vuonna 2006 Matti ryhtyi kirjoittamaan Editan vuosittain julkaisemaa Tieliikenteen käsikirjaa, joka jatkoi Henrik Lundstenin yli 50 vuoden ajan julkaiseman Tieliikennekirja-sarjan perinteitä.

Julkaistujen teosten perusteella voidaan väittää, että Matti on suomalaisista rikosoikeustieteen harjoittajista parhaiten lukenut saksalaisen Roxinin teokset kannesta kanteen, niin voimakkaasti hän on puolustanut Roxinin oppeja muun muassa perusoikeuksiin nojautuvan oikeushyvien suojelun periaatteen osalta. Kriminaalipoliittisten ajatusten markkinointi muille kuin lakimiehille ei välttämättä aina mennyt otolliseen maaperään, oikeushyvän käsitettä eivät liikenneinsinöörit ymmärtäneet eikä juristeja juurikaan uskottu Aulangon liikenneturvallisuusseminaareissa tai Ruotsin Linköpingin Transport-forumilla.

Vankimmin Matin kriminalisointiperiaatteet kantoivat hedelmää lainvalmisteluun liittyvissä erilaisissa työryhmissä ja lausunnoissa. Ajoneuvon haltijan rikosvastuun yltiöpäisimmät toteutustavat 1990-luvulla torpattiin pitkälti Matin antamien lausuntojen perusteella. Itä-Suomen yliopiston edustajana Matti on vahvasti mukana myös parhaillaan vireillä olevassa tieliikennelainsäädännön uudistamistyössä.

Matin terävät kommentit näkyvät ja kuuluvat usein julkisuudessa ja erityisesti kohua herättäneiden oikeudenkäyntien kommentoinnissa. Matti uskaltaa sanoa, milloin pitää rangaista niin, että tuntuu. Toisaalta ymmärrystä ei ole saanut sopimukseen perustuva pysäköintisakkojen määrääminen. Rangaistukset ovat merkittävää julkisen vallan käyttöä, joka kuuluu viranomaisille, viime kädessä tuomioistuimille. Liikennerikkomusten hallinto-oikeudellinen sanktiointikaan ei oikein ollut Matin mieleen, mikä tietysti kuului asiaankin aihetta tutkineen Kimmo Kiisken vastaväittäjänä. Liikennerikosoikeudella ei olisi ilman Mattia suomalaisessa oikeustieteessä niin vakiintunutta asemaa, kuin sillä nyt voidaan katsoa olevan.